TRANSLATE

torstai 5. toukokuuta 2005

Hammassärky

Esittäisin aieman kysymyksen tilalle toisen akuutin kysymyksen, johonvoisi olla helpompi vastata:

Lapseni on sairaalahoidossa, josta en voi viedä häntä muualle
tutkimuksiin, sillä hoitavan lääkärin mielestä lapsen tila ei tätä
salli. Vaikka olen tuonut esille havaitsemani lapsen neurologiset
ongelmat - täällä selitetään ne johtuvan psyykkisistä syistä. Kuitenkin
olen havainnut lapsellani kosketusaistin yliherkkyyden - ei viihdy
sylissä, eikä pidä paijaamisesta. Huolenaiheeni on sikäli akuutti, että
sairaalassa lapsella on ollut hammassärkyä, jota äiti
hammaslääkärikäynnin jälkeen piti aiheettomana psyykkisenä oireiluna.

Hammassärky

Lapsen hammasta on osastohoidossa pitkään särkenyt. Hän kävi lopulta
äidin kanssa hammaslääkärissä, mutta reikää ei löytynyt siltä puolelta
suuta, jota hän valitti. Äidin mielestä lapsi valitti hampaasta turhaan.
Hammassäryn syynä oli hänen mielestään lapsen psyykkinen tila.
Hammsasärky jatkui ja lapsi valitti särkyä edelleen viikonloppuloman
aikana. Pari viikkoa hammaslääkärikäynnin jälkeen toisella puolella
suuta oleva maitohammas liikkui ja lapsi halusi irroittaa sen. Lopulta
vedin sen pois, jolloin huomasin hampaassa ison reiän. Ihmettelin, että
hammsalääkäri ei ollut löytänyt rikkinäistä poskihammasta. Sanoin:”Katso
äiti – hampaassa on iso reikä. Lapsi oli oikessa, että hammasta särki”.
”Ei mutta poika valitti särkyä aivan toisella puolella suuta” vastasi
äiti. ”Miksi lapsi valitti särkyä väärässä paikassa kysyin”? Äiti
pyöritti sormeaan päänsä kohdalla tarkoittaen, että lapsi on sekava.

Silloin muistin, että minulla oli talvella samanlainen ongelma.
Hammaslääkärille tuotti hämmennystä, kun en itse pystynyt paikantamaan
särkevää hammasta ja jouduin käymään kolme kertaa hammaslääkärissä saman
kivun takia.Kun hammasta särkee, en osaa sanoa mikä hammas särkee,
vaikka yritän koskettamalla ja painamalla paikantaa kipeää hammasta. Nyt
luin lasten astihäiriöistä kertovasta kirjasta  koketushäiriöistä,
jolloin kipupiste piste saattaa olla eri paikassa kun kivun aiheuttaja.

Kokemukseni mukaan tämä saattaa olla hengenvaarallinen tila. Vanhimmalla
pojallani oli pari vuotta sitten umpisuolentulehdua. Hän tunnisti kivun
väärässä paikassa. Seurauksena oli, että leikkaus tehtiin liian myöhään
ja tulehdus oli päässyt jo leviämään niin, että leikkaus
loppukomplikaatioineen venyi pariin viikkoon. Nyt haluaisin
huolenaiheeni hoitavan tahon tietoon, jotta asiaan tulisi selvyys. Minua
ei kuitenkaan haluta kuunnella. Vastauksena naurologisiin epäilyihini on
ollut: "Tämä ei ole mikään valintatalo. Olet pyytänyt lasta
aspergertutkimuksiin, unihäiriötutkimuksiin ja autismitutkimuksiin. En
näe mitään aihetta näihin tutkimuksiin. Tarpeen vaatiessa konsultoimme
kyllä lasten neurologista osastoa".

En tiedä onko huolenaiheeni riittävä. Kenen puoleen pitäisi asiassa
kääntyä?


^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Isä




 _______________
Kyllä näin on. Ei lapset (eikä aikuisetkaan) yleensä turhasta valita. Eli selvitellä kannattaa. Kipu on aina todellista ja syy (etenkin aikuisiässä) saattaa olla muualla kuin kipeässä paikassa (esim. psykosomaattiset oireet). Jos todellista syytä ei löydy, niin vaivaa on vaikea saada hoidettua vaikka helpotustä oireisiin saisikin.