Ei ole ihme, että mikään ei näytä muuttuneen autismikirjon lasten
hoitokäytännöissä, sillä virheellisiä ja vanhentuneita käsityksiä
autististen lasten kiinnipidosta viljellään edelleen sairaanhoidon
oppikirjoissa.
Näissä mm. todetaan, että
Holding-terapia ja kiinnipitäminen ovat
autististen lasten kohdalla perushoitoa, jonka avulla autistinen lapsi
voi opetella
uusia taitoja lapsen ja vanhemman välille syntyneen kontaktin avulla.
Kiinnipitoa siis suositellaan terapiamuotona.
Lääkäri perusteli lapsen
äsrsyttämistä mm. ruokailutilanteissa sillä, että "Lasta ei voi hoitaa,
ellei häntä saada reagoimaan". Lapsi kertoi, että häntä ärsytettiin
margariinilla, kun taas huonekaveria ärsytettiin tomaatlilla, jota
pantiin leivän päälle lapsen vastustuksesta huolimatta ja saatii näin hänetkin kiinnipitoon.
Sillmannin ja Vanhatalon (2009) tutkimuksessa kiinnipito hoitomuotona kyseenalaistetaan, kun samana vuonna jukaistussa Niskanen, J & Utela, P (2009) Kiinnipito osana hoitoa pidetään kiinnipitoa käypänä hoitomuotona.
Friis, L., Eirola, R. & Mannonen, M. (2004) Lasten ja nuorten mielenterveystyö.
Vantaa:WSOY.
Niskanen, J & Utela, P (2009) Kiinnipito osana hoitoa. Hoitajien kokemuksia alle 13-vuotiaiden lasten kiinnipitotilanteista
Prekop, J. (1990) Pikkutyranni- lapsi tarvitsee rajat. Keuruu:Otava.
Prekop, J. (1993) Olisitpa pitänyt minusta tiukasti kiinni. Kiinnipitoterapian perusteet ja
käytäntö. Helsinki: Kehitysvammaliitto.
Sillman, L. & Vanhatalo, J. (2009)
Hoidollinen kiinnipito lasten ja nuorten sairaalan osaston A20 työntekijöiden
näkökulmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti