Keskustelussa
lääkärin ja hoitajan kanssa lääkäri totesi, että väkivaltainen käytös on
edistystä.
Lapsi ilmaisee nyt omaa tahtoaan vaikkakin kolmivuotiaan
keinoin. Lapsen minä ei ole kehittynyt. Se on kolmivuotiaan tasolla.
Lapsi ei osaa valita, mitä hän itse haluaa. Hoitajan mukaan on parempi,
että vaihtoehtoja ei anneta, sillä hän ei osaa ilmaista tahtoaan
asiallisella tavalla. Lapsella ei ole omaa mielipidettään asioista, hän
omaksuu muiden ihmisten mielipiteet ominaan, jolloin hoitajan pitää
päättää mitä tehdään.
Itse ihmettelen, miten kotona
voimme kuitenkin sopia asiat keskustelemalla. Kotona annetaan
vaihtoehtoja ja lapsi uskaltaa esittää omat mielipiteensä. Sen sijaan,
että pakotamme lasta, keskustelemme eri vaihtoehdoista, ja punnitsemme
yhdessä mikä on viisain valinta. Tätä tyyliä pidetään täällä ”vapaana
kasvatuksena” jonka seurauksena lapselta puuttuu turvallisuuden tunne.
Hoidossa
pyritään yksinkertaisuuteen ilman vaihtoehtoja. Kun lapsi otti
osastokouksessa esille biojäte astian puuttumisen osaston keittiöstä,
vastaus oli – se on liian iso asia pienen lapsen pohdittavaksi. Kuinka
mielipide voi kehittyä, kun lapsen esille ottamista asioista ei
keskustella, tai jos vain hoitajan antama näkemys on ainoa oikea.
Hoitohan on koko ajan ollut lapsen valintojen tyrehdyttämistä. Asiat,
mistä hän on pitänyt on kielletty stressiä aiheuttavina kuten koulun
taitoaineet, liikunta ja musiikki. Asiat mitä hän on aina inhonnut on
pakko hyväksyä, kuten sisällä makaaminen päivällä, margariini,
kovaääninen diskomusa ja limu. Ruokahaluja kasvattasvaan lääkehoitoon
yhdistettynä tämä on lihottanut poikaa viimeisen kahden viikon aikana
kolme kiloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti