TRANSLATE

torstai 23. kesäkuuta 2005

Lapsi kokee kiinnipidon kidutuksena

Kun kysyin lapselta, miten hän koki tilanteen. Hän vastasi: ”Se oli kidutusta”.

- Mistä tiedät että se on kidutusta? ”Olen nähnyt televisiosta kuvia, kuinka amerikkaleiset kiduttavat Irakilaisia. Se on samaa”, vastasi poika.

- Eikö me ole sovittu, että hoidossa pitää tehdä juuri niin kuin sinulle sanotaan? ”Yritän kyllä noudattaa sääntöjä. Aiemmin on voinut yhdessä hoitajan kanssa sopia, mitä omanhoitajan tunnilla tehdään. Nyt oli pakko tehdä mitä hoitaja keksinyt. En halunnut mennä peuhulaan kokeilemaan roolivaatteita ja makaamaan riippukeinussa. Olisin halunnut pelata turnajaispeliä hoitajan huoneessa. Hoitajat itse luovat tilanteita, jotka johtavat pitelyyn”.

Keskustelussa lääkärin ja hoitajan kanssa lääkäri totesi, että väkivaltainen käytös on edistystä. Lapsi ilmaisee nyt omaa tahtoaan vaikkakin kolmivuotiaan keinoin. Lapsen minä ei ole kehittynyt.  Se on kolmivuotiaan tasolla. Lapsi ei osaa valita, mitä hän itse haluaa. Hoitajan mukaan on parempi, että vaihtoehtoja ei anneta, sillä hän ei osaa ilmaista tahtoaan asiallisella tavalla. Lapsella ei ole omaa mielipidettään asioista, hän omaksuu muiden ihmisten mielipiteet ominaan, jolloin hoitajan pitää päättää mitä tehdään.

Itse ihmettelen, miten kotona voimme kuitenkin sopia asiat keskustelemalla. Kotona annetaan vaihtoehtoja ja lapsi uskaltaa esittää omat mielipiteensä. Sen sijaan, että pakotamme lasta, keskustelemme eri vaihtoehdoista, ja punnitsemme yhdessä mikä on viisain valinta. Tätä tyyliä pidetään täällä ”vapaana kasvatuksena” jonka seurauksena lapselta puuttuu turvallisuuden tunne.