Olen pahoillani että viime tapaaminen jäi kesken. Esittelemäsi
”reissuvihko” on todella hyvä idea. Toivottavasti pääsemme vielä
hyödyntämään sitä ennenkuin koulut loppuu. Ongelmallista on vihkon
kuljetus kodin ja koulun välillä, sillä emme saa tavata lastamme kovin
usein. Muistan kuitenkin, että sairaalakouluun voi sähköpostia
lähettää. Toivoisimmekin, että voisimme hoitaa ”reissuvihkoa” näin
sähköpostitse.
Haluaisin antaa muutaman vinkin,
josta voisi olla hyötyä lapsenne opetuksessa – sitten kun hän taas
todetaan koulukuntoiseksi. Kuten sanoit, hyvän ja luottamuksellisen
suhteen luominen aikuisten ja lapsen välille on tärkeä pohja lapsen
oppimiselle.
Viimeksi yrtin selvittää sairaalakoulun
pedagogisia käytäntöjä ja niiden suhdetta lapsen hoidon perusteisiin -
miten kolmikanta perhe – koulu – hoitoyhteisö toimii. Se että koulussa
ja sairaalassa on selkeät säännöt ja rajat on varmasti hyvä asia niin
lapselle, perheelle kuin koulun henkilökunnalle ja hoitoyhteisölle. Se
on tullut meille selväksi, että sairaalakoulu on alisteinen hoidolle ja
perhe on tässä kolmikannassa alisteinen sekä hoitolaitokselle että
koululle.
Tässä on kuitenkin tietty ristiriita vapaan
yhteiskunnan normistoon, jossa olemme tottuneet siihen, että perheessä
päätetään lapsen kasvatuksesta ja hoidosta. Tämä voi aiheuttaa kitkaa
yhteistyölle. Monet perheet varmasti mielellään jättävät lapsen
ongelmien selvittämisen ”asiatunijoiden” haltuun. Tällöin säästytään
ristiriidoilta, mutta tärkeä osa asiantuntijuutta jää käyttämättä jos
”perheen asiantuntijuus” jää hyödyntämättä.
Todellinen
aito yhteistyö lähtee vapaasta tahdosta – kokonaisuudesta, jossa perhe,
koulu ja hoitava taho toimivat tasaveroisina kumppaneina ilman
hierarkisia alistussuhteita – vain vapautuneessa ilmapiirissä voidaan
ilman ennakkoasenteita löytää parhaat menetelmät ja sitoutua lapsen
kuntoutuksen tueksi. Kaikkien pitäisi olla valmiit oppimaan omista
virheistään ketään syylistämättä – vain näin saadaan kaikki voimavarat
parhaaseen käyttöön. Tämä tarkoittaa yhteisten pelisääntöjen
löytämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti