Aluksi hämäsi, kun kaikki uudet hoitajat eivät esitelleet itseään.
- Mitä, jos siinä tapauksessa itse esittelisit itsesi.
Itseasiassa
täällä on varmasti hyvin koulutettu henkilökunta, mutta hoidossa on
muutama asia, joka askarruttaa. Jotkut hoitomenetelmät tuntuvat johtavan
lapsen ahdistukseen, kuten levitteen käyttö aamupalalla. Lapsi on ollut
allerginen ja ehkä siitä syystä tarkka, mitä suuhunsa pistää. Miksi
leivän päälle pitää panna margariina? Miksi vaihtoehtoisia levitteitä ei
ole kuten esimerkisi koulussa ja työpaikalla? Miksi on pakko laittaa
levitettä? Jos ei laita margariinia - hoitaja laittaa. Jos laittaa liian
vähän - pitää laittaa lisää.
- Päiväkodissakaan ei ole valintamahdollisuutta. Lapsen pitää tottua tiettyihin sääntöihin ja noudattaa niitä.
Eikö
tästä voida joustaa, sillä edelleen neljän kuukauden jälkeen se johti
kiinnipitelyyn, kun hoitaja lisäsi margariinia lapsen leivälle, vaikka
hän oli sitä jo siihen ohuelti laittanut. Tuntoherkkä lapsi inhoaa
kiinnipitoa yli kaiken ja kutsuu sitä kidutukseksi. Kotonakaan ei meidän
ole tarvinnut turvautua kiinnipitelyyn – lapsen kanssa on pärjätty ihan
puhumalla, kun asiat on perusteltu ja valintamahdollisuuksia annettu.
- Hoito on kyllä yksilöllisesti suunniteltua, mutta tiettyjä yhteisiä pelsääntöjä pitää olla.
-
Lapsen tuntoherkkyys liittyy monesti lapsen ja aikuisen
vuorovikutukseen. Pitelyllä totutetaan lasta vanhemman läheisyyteen.
Miksi
maanantain takkaillassa, lapsen on pakko juoda limua, vaikka lapsella
on unihäiriöitä? Kun Elias ei halunnut juoda kokista , sanottiin, että
pitää juoda vähintäin lasillinen kuten muutkin – muutoin lapsi on
osastolla vielä vanhana papparaisenakin.
- En tunne tapausta, mutta täällä opitaan toimimaan korrektisti erilaisissa tilanteissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti