TRANSLATE

keskiviikko 6. huhtikuuta 2005

Minkä takia minua täällä kidutetaan?

Lapsen viihtymistä omissa oloissaan pidetään osastolla koulupäivän pidennystä estävänä seikkana. Koulupäivän jatkaminen ei ole sopivaa, etenkin kun lääkitystä ollaan vähentämässä. 

Lääkityksen vähentäminen ei välttämättä merkitse voinnin huonontumista – se voi merkitä jopa käännettä parempaan. Suomalainen tutkimus osoitti kuinka neuroleptipotilaiden lääkitystä vähennetämällä psykoosipotilaiden oireilu väheni.

Kysyin, mikä merkitys on vanhempien mielipiteellä? Eikö lapsen vanhemmalla ole viimekädessä vastuu lapsen koulunkäynnistä? – Täällä sairaala päättää lapsen koulupäivän pituudesta, mutta voitte puhua opettajalle jos haluatte. Kävinkin puhumassa lapsen kanssa koulussa lapsen koulupäivän jatkamisesta. Läsnä oli apulaisrehtori, joka totesi sairaalan päättävän koulupäivän pituudesta. Kerroin, että olin puhunut asiasta hoitajan kanssa, jolloin hän lupasi välittää asiamme lapsen opettajalle.

Kävellessämme läheisessä metsässä, poikani kertoi vielä margariiniongelmasta. Kun lapsi oli pannut mieleisensä määrän margariinia leivälle, hoitaja oli ottanut sen ja pannut paksun kerroksen margariinia sille.

Kun lapsi oli alkanut pillittämään, hoitaja oli sanonut, ”Ellet lopeta pillittämistä panen seuraavan leivän päälle kaksinkertaisen annoksen margariinia” – Tämä on kidutusta. Aivan kamalaa! En pysty syömään niin paljon margariina kun ne leipäni päälle panevat. Minkä takia minua täällä kidutetaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti