TRANSLATE

tiistai 5. huhtikuuta 2005

Lapsi näkee osastolla painajaisia

Lapsen vointiin vaikuttaa osastolla monet ulkoiset asiat, joita kotona ei ole. 

Kotona lapsi nukkuu rauhallisesti ja hyvin toisin kuin osastolla, jossa hän näkee painajaisia ja herää yöllä istumaan sängyssään. Yöhoitaja oli löytänyt pojan kiirastorstain aamuna istumassa oleskelutilan sohvalla keskellä yötä. Huonekavein liikehdintä, ja kaihtimen raosta paistava katulamppu estää illalla nukahtamista. Myös lääkityksellä on väsyttävä vaikutuksensa.

Mutta kuten lapsen vauhti osoittaa – hänellä on suunnattomasti energiaa joka pitää purkaa. Makuuttaminen huoneessa vain lisää lapsen stressiä. Lapsi itse tuntee, että hän tarvitsee enemmän liikuntaa.

Mielestäni pitäisi kuunnella lapsen ääntä – lepo ei häntä tässä tilanteessa auta. Kysyin hoitajalta, emmekö voi kuitenkin saada hänen koulupäiväänsä lisätunnin, sillä koulussa hän sisi sosiaalista valmennusta muiden lasten kanssa toisin kun täällä osastolla, jossa hän on yksin toisten lasten ollessa koulussa.

Poika haluaisi liikuntaa, käsitöitä, piirustusta ja muita taitoaineita. Hoitajan mukaan välitunnilla lapsi ei liiku vain seisoskelee yksin nurkassa. Tämä on ollut lapsen tapa ennen koulun välitunneilla ennen  osastojaksoakin. Ellei kukaan kutsu häntä leikkeihin – hän on yksin. Normaalikoulussa asiaan kiinnitettiin sentään huomiota ja lapsi kutsuttiin leikkiin mukaan.