TRANSLATE

maanantai 25. huhtikuuta 2005

Miksi yhteistyön sijasta tarjotaan pakkotoimenpiteitä?

Hei!

Tänään meillä oli vanhempien tapaaminen peruuntuneen tapaamisen sijaan. Odotin kasvavaa yhteistyötä poikamme hoidosta ja tutkimuksesta.  Lääkäri kertoi loukkaantuneensa, että olin ottanut yhteyttä hänen esimieheensä sopimatta siitä hänen kanssaan. Ylihoitaja piti esittämiäni kehuja vinoiluna. Kyseessä ei todellakaan ollut vinoilu - vaan aito ymmärrys ja ihailu sitä vaativaa työtä kohti, mitä osaston henkilökunta tekee. En ymmärtänyt, että sähköpostiviestini tulkitaan päinvastoin kuin oli tarkoitus. Mutta tämä väärinkäsitys osoittaa että meiltä puuttuu ilmeisesti yhteinen ymmärrys lapsen hoidosta ja hoidon perusteista.

Ikävä todeta, että tämän väärinkäsityksen seurauksena sensijaan että lapsi olisi saanut lähetteen neurologian tutkimuksiin - vanhempien vierailuaikoja lapsen luona rajoitettiin. Ylihoitaja uhkasi lopettaa jopa lapsen kotiviikonloput. Kun ahdistuin näistä yksipuolisista rajoituksista ja poistuin huoneesta, uhattiin lastensuojeluviranomaisilla, jos en ole läsnä kokouksessa.

Ennalta varoittamatta minua jopa kielettiin kävelyttämästä osastolla käydessäni lastani - kuten oli ollut tähän asti tapana. Hoitajat vetosivat kokouksessa ilmoitettuun rajoitettuun tapaamisoikeuteen. Vetosin vanhemman vastuuseen ja huoltajuuteeni. Pyysin hoitajaa mukaan ulkoilemaan, mutta hän kieltäytyi. Lapsen isänä tunsin, että minusta on tehty täysi nolla - kun en enää saa osastolla käydessäni edes lapseni kanssa kävellä.

Lääkäri kutsuttiin paikalle. Hän sanoi, että lapsen kunto on liian huono lähteäkseen ulos. Poika ei voinut mennä kouluun tänään, sillä hän suuttui, kun aamupalalla pyydettiin laittamaan enemmän margariinia leivälle, kuin poika olisi halunnut laittaa. Nyt hän oli ollut koko päivän sisällä - ilman ulkoilumahdollisuutta. Kummallista, kuinka lapsen kunto menee huonoksi - heti kun pääsee osastolle. Viikonloppu meni koripalloilun ja uinnin merkeissä. Eräs hyvin tunnettu lasten psykiatri ihmetteli, miksi poikamme on osastohoidossa - katsellessaan pojan pelaavan koripalloa veljensä kanssa.

Kysyessäni mihin voin lapsen hoitoasiassa vedota - osaston lääkäri sanoi - lastensuojeluviranomaisiin. Ihmettelen, miksi yhteistyön sijasta tarjotaan pakkotoimenpiteitä. Eikö 2000-luvulla enää haluta kohdata lapsistaan huolissaan olevia vanhempia vaan  mieluummin asioidaan lastensuojeluviranomaisten kanssa.  Jotta lapsemme hoito onnistuisi, haluaisinkin aitoa yhteistyötä, enkä ymmärrä yksipuolista sanelua. Hoito tulisi olla kohti avohoitoa, eikä kohti suljettua osastoa - jota ylihoitaja esitti vaihtoehtona  jatkohoidoksi. Väärinkäsityksien välttämiseksi toivoisin, että ylilääkärillä olisi mahdollisuus osallistua hoitokokoukseen.

Ystävällisin terveisin

Isä

Ps. Minulle ilmoitettiin, että sähköpostiviestejä ei osastolle haluta, eikä niihin enää osastolta vastata - siksi lähetin tämän viestin vain sinulle.




"Ihmiset ovat yksilöitä ja heille sopivat erilaiset tavat käsitellä omia tilanteitaan verbaalinen sanallinen kulttuuri on naisten kulttuuri ja naiset näyttävät hyötyvän puhumisesta. Miehet taas saattavat ahdistua joutuessaan märehtimään asioita tavalla, joka ei sovi heille". (Määttä 2000, Perhe asiantuntijana sivu 52)