TRANSLATE

lauantai 4. joulukuuta 2004

Kotona poika on paremmassa kunnossa kuin sairaalassa

Eilen illalla nukkumaan mennessä kuopukseni ääntelehti taas oudosti ja liikutteli käsiään kuin olisi ampunut. Keskeytin hänet, ja kysyin mitä pojalla oli menossa. Olin aiemminkin kysynyt saamatta selvää vastausta tai vain vaivautuneen ilmeen. 

Nyt hän hymyili ja sanoi leikkineensä Pokemoneja ja kertoi erilaisista hahmoista, kuinka ne muuttuvat toisiksi ja kuinka hän oli kuvitellut olevansa yksi noista hahmoista. Tänä viikonloppuna poika on ollut iloisempi ja puheliaampi kuin pitkään aikaan. Lääkitystä on laskettu puoleen, koska siitä ei ole ollut lääkärien mukaan hyötyä. Ehkä lääkeen vähennys näkyy nyt poikamme iloisemmassa olemuksessa.  Sairaalassa kuopuksemme on ollut hyvin vakava.

Kotona viikonloppuisin poika on muutenkin ollut paremmassa kunnossa kuin sairaalassa. Siksi tuntuu, että sairaalahoito ei sittenkään ole paras hoitomuoto hänelle - vaikea sanoa. Emme kotona ylipäätään luota älykkyysosamäärä testeihin. Lapsien lahjakkuudesta testin perusteella saa hyvin kapean kuvan.

Tieteellisimmätkään ihmisen parasta tarkoittavat diagnoosit eivät aina ole oikeita - mahdollisuus on, että suunniteltu intensiivihoito ei ole lapsellemme sopivinta. Nyt on esitetty ota tai jätä ratkaisua. Suunniteltua hoitoa ei aloiteta ilman vanhempien hyväksyntää - mutta meille kerrotiin, että muita vaihtoehtoja ei lapsemme tapauksessa ole. Silti toivoisin vaihtoehtoisia ratkaisuja - joista voimme valita lapsellemme ja perheellemme sopivimman vaihtoehdon.

Tähän mennessä tapahtunut

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti