Lastenpsykiatrian huippuyksikkö

Psykologi kertoi:
-    Olette todella onnekkaita saadessanne lapsenne lastenpsykiatrian huippuyksikköön hoitoon. 

Monet joutuvat odottamaan puoli vuottakin. Mutta te olette saaneet lapsenne hoitoon heti tutkimusjakson jälkeen. Tämä osoittaa, että lapsenne tilaa pidetään erittäin vakavana, siksi lapsi on nyt intensiivihoidossa. Voitte olla tyytyväisiä, sillä lapsenne saa täällä todellista tehohoitoa. Mikä sinua tässä hoidossa askarruttaa?

Vastasin:
Hoito täällä poikkeaa Lastenlinnan hoidosta. Olen yrittänyt selvittää hoidon perusteita ja mm. vanhempien roolia, mutta en ole saanut edes potilasohjeita pyynnöistäni huolimatta?

-    Osastolla on moniste, mutta se on loppunut. Se löytyy kyllä sairaalan intrasta, josta sen voi tulostaa.
[Tulostin ei kuitenkaan toiminut].
-    Koitan saada sen tulostetuksi seuraavaksi kerraksi.
Potilasohje löytyi osoitteesta:
-    http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,660,546,975,2073,2104,2105,1856

Haapaniemi, Liisa (2003) Sopeutumattomien erityisluokkaopetus - konfliktisimulaattoriko?

Kun diagnoosilla ei ole väliä

AS-lapsille tyypillinen tulos on korkeat pisteet "block
design"-osiossa ja muuhun tasoon nähden heikot pisteet kuvien
järjestämisessä tarinaksi. Onko sinulla näistä yksityiskohtaisia
tietoja tai muistiinpanoja?

Näistä on tiedä. Tuntui palautteesta päätellen, että kaikkia osoita
ei lapsen "psykoosin" takia pystytty edes kunnolla suorittamaan.

AS on jo 20 vuotta länsimaissa tutkittu ilmiö,
jonka perinnöllinen tausta ja neurologiset piirteet tunnetaan
jo varsin yksityiskohtaisesti. Se ei ole millään tavalla leimaavampi
tai epämääräisempi käsite kuin esim psykoosi, skitsofrenia tai
persoonallisuushäiriö. Se on itse asiassa monella tapaa
konkreettisempi ja paremmin määritelty kuin nämä. AS:aan liittyy myös
paljon positiivisia piirteitä, sen kanssa elämiseen on olemassa
monenlaisia tukisysteemejä, ja lisää on kehitteillä. Lapsen
koulunkäynnin ja yleisen hyvinvoinnin kannalta olisi todella
vastuutonta jättää tämä mahdollisuus tutkimatta.

Tämä onkin ollut minulle mysteeri, mikä on mielenterveysdiagnoosin
suhde aspergeriin. Lääkäri väittää psykkosia päädiagnoosiksi. Itse
näen lapsen "ongelmat" paljolti mielikuvitusleikkeinä - ajanviettona,
jottei esim. koulussa olisi niin tylsää.

En luottaisi tällaisen lääkärin tarjoamaan konsultaatioon, sillä hän
todennäköisesti löytää konsultiksi samanhenkisen kollegan, jonka
lausunnon sisällön arvaa jo etukäteen.

Lääkäri kyllä myönsi, että neurologit saattavat "löytää aspergerin",
mutta sillä ei lapsen hoitoon ole vaikutusta, sillä tämä "hoito on jo
sinänsä laaja-alaisen kehityshäiriön hoitoa, johon asperger myös
kuuluu". Miksi siis tehdä uutta lasta leimaavaa diagnoosia. Minusta
nykyinen hoito ei kuitenkaan ole sopivaa, sillä se aiheuttaa lapsen
ahdistuneisuutta ja kiinnipitotilanteita, joita kotona ei koskaan ole.
Itse toivoisin, että uusi diagnoosi johtaisi sopivampaan hoitoon.